Kirjoittajan arkistot: Karoliina Luoto

Moderni tietojärjestelmähankinnan valmistelu

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ketteränkin kehityksen aikakaudella. Tietojärjestelmähankinnan valmistelussa on ymmärrettävä, mistä uuden järjestelmän arvo syntyy ja mikä sen toteuttamista rajoittaa. Millainen on nykypäivän vaatimusmäärittely?

Ketterä kehitys vaatii kurinalaista valmistelua

Nyt intoillaan ketteristä menetelmistä, ja hyvä niin. Ketteryydessä painottuu asiakkaan visio, vastuu ja priorisointikyky hankkeen ohjauksessa, ja toisaalta jatkuva keskustelu toteuttajan kanssa. Molemmat tekevät hankkeen onnistumisesta todennäköisempää.

Ketterät menetelmät eivät vähennä suunnittelutyön merkitystä ennen hankintaa, oikeastaan päinvastoin. Ketterä kehitys on tiukkaa paneutumista kehitystyöhön. Kehityssprintin numero yksi koittaessa tavoitteiden on syytä olla kirkkaasti selvillä ja avointen kysymysten hyvin rajattuja, jotta kalliita kehityspäiviä ei kulu hukkaan.

Vesiputousvalmistelussa jätettävä tilaa teknologian tehokkaalle käytölle

Ketterien menetelmien rinnalla kulkee edelleenkin se projektimaailma, jossa organisaatiokulttuurin, hyvin rajatun ongelman tai ohjausresurssien rajallisuuden vuoksi ei haluta lähteä ketterään malliin. Silloin hankinnan valmistelussa määritellään kehitystyön tavoitteet ja rajat, ja annetaan hankinnalla kehitystyö toimittajan prosessikoneen huolehdittavaksi.

Tässäkään tapauksessa viisas asiakas ei halua määritellä toteutustyötä tukkoon. Sen sijaan tilaaja antaa kirkkaan kuvan tulevan järjestelmän liiketoiminta- ja käyttötavoitteista, piirtää hyvin näkyviin taustajärjestelmien luomat reunaehdot ja tunnistaa ehdottomat vaatimukset ominaisuuksille. Loppu jää toimittajan ratkaistavaksi tehokkaimmalla ja laadukkaimmalla mahdollisella tavalla valittujen teknologioiden näkökulmasta.

Millainen sitten on moderni hankinnan valmistelu? Tässä malli, jolla esim. Codento niitä asiakkailleen tekee:

Esiselvityksen perusteella voidaan käynnistää hanke

Esiselvityksessä muodostetaan kehitysprojektin liiketoimintatavoitteet ja visio, hahmotetaan järjestelmän taustaprosessit ja niiden muutokset sekä kartoitetaan karkeasti taustajärjestelmät. Mikäli kehityshankkeen teknologiat eivät ole ostajalle tuttuja, osana esiselvitystä tehdään markkinakatsaus tai tekninen vuoropuhelu. Prototyyppien tekeminen osana esitutkimusta voi mutkikkaammissa kokonaisuuksissa olla järkevää. Oleellista on tunnistaa hankkeen omistaja ja tärkeimmät muut vaikuttajat.

Esiselvityksen lopputuloksena saadaan muodostettua hankkeelle ohjausryhmä tai muu tarpeellisella vallalla varustettu päätöksentekotiimi, tehtyä  periaatepäätös hankkeeseen lähtemisestä sekä hahmotettua projektimalli, budjetti ja aikataulu. Kun nämä päätökset ovat taskussa, hankinnan valmistelu voi alkaa.

Mieti hankintamalli, järjestelmän arvo ja onnistumisen reunaehdot

Varsinainen hankinta valmistellaan sitten näiden avulla:

  • Visio. Hankitaan kuva siitä, mitä käyttäjät järjestelmältä tarvitsevat. Tämän äärellä kannattaa viettää aikaa, sillä jos käyttäjät eivät hyödy järjestelmästä, sitä ei käytä kukaan. Silloin kehitystyö menee väistämättä hukkaan.Käyttäjätarpeen lisäksi visiossa kuvataan, miten järjestelmän onnistuminen muuttaa liiketoimintaa ja organisaation päivittäisissä käytännöissä, sekä asetetaan onnistumiselle yksinkertaiset indikaattorit. Vision osana on myös palvelun alustava konsepti eli toteutuksen perusidea ja sitä hahmottava visuaalinen mallinnus tai prototyyppi.
  • Käyttäjäpersoonat. Palvelukehityksen suurille ja pienille päätöksille tarvitaan konkreettinen peilipinta. Tällaisena toimii käyttäjäpersoonat, jotka tehdään käyttäjätutkimuksen tai vaikkapa asiakaspalvelun ja analytiikan tuoman ymmärryksen perusteella. Jo persoonia tehtäessä kannattaa priorisoida: kuka persoonista on kehityksen kannalta ensisijainen? Kenen tarpeet pystytään toteuttamaan vasta järjestelmän seuraavassa versiossa?
  • Kuvaus taustajärjestelmistä. Kuvataan järjestelmät, joita vasten järjestelmä toteutetaan. Keskitytään erityisesti niiden lähiaikojen kehitykseen ja rajapintoihin.
  • Vaatimusmäärittely tai alustava kehitysjono. Jos toteutetaan vesiputosmallilla, tarvitaan vaatimusmäärittely. Siinä keskitytään kuvaamaan järjestelmän hahmotetut funktiot ja niiltä vaaditut ominaisuudet. Varotaan kuvaamasta sellaisia asioita, jotka on viisainta jättää toimittajan ratkaistavaksi valitun teknologian ja toimittajan työtapojen perusteella.Jos taas tehdään ketterästi, muodostetaan jo hankintavaiheessa asiakkaan näkemys alustavasta kehitysjonosta. Sitä voidaan jalostaa yhdessä valitun toimittajan kanssa, kun toteutustyö alkaa. Kehitysjonon vaatimukset kuvataan ylätasolla, käyttäjän näkökulmasta ja mahdollisimman visuaalisesti.
  • Tarjouspyyntö ja sopimusluonnos. Tarjouspyynnössä kuvataan käytettävä hankintamalli, hankittavan kokonaisuuden osat ja eteneminen, ja mikäli kyse on julkishallinnon hankkeesta, kilpailutuksessa vertailtavat asiat ja vertailun kriteerit. Sopimusluonnoksessa naulataan kiinni ostajan kannalta oleelliset reunaehdot ja jätetään neuvottelun varaa niihin kohtiin, joissa sitä on.

Hankintaa valmistellesasi mieti jo projektin aloitusta

Jo hankintavalmistelua aloitettaessa on hyvä varmistaa kolme käytännön asiaa, jotta projekti pääsee alkamaan ajoissa ja sillä on onnistumisen mahdollisuudet:

  1. Hankkeella on sitoutunut ohjausryhmä, joka on valmis ryhtymään töihin hankkeen hyväksi heti hankintapäätöksen syntyessä, sekä resurssit projektin päivittäiseen pyörittämiseen (esim. ketterässä hankkeessa neljän hengen kehitystiimille täysipäiväinen tuoteomistaja)
  2. Tarjousten vertailuun on käytettävissä tarvittava asiantuntemus, myös kyseessä olevasta teknologiasta, ja
  3. Kehitystyöhön tarvittavat palvelimet ja työtilat on mahdollista saada kasaan toteutustyön aloittamiseen mennessä.

7 askelta käyttäjien saamiseen

Oletko ollut tilanteessa, jossa uusi sähköinen palvelu on ollut tekeillä mutta on tuntuu siltä että kukaan ei kiinnostu? Mikä silloin neuvoksi? J. Boye Aarhus 13 -seminaarissa moni puheenvuoro pohti, mikä takaa sähköisen palvelun käyttöönoton onnistumisen. Tässä siis vinkit eurooppalaisilta asiantuntijoilta:

1. Bjørn Guldager, J. Boye:
Ratkaise palvelulla oikeaa ongelmaa.

Jos palvelu ei tuota arvoa (liike)toiminnalle, ei ole toivoa. Toisaalta, jos käyttäjät eivät tunnista, minkä ongelman palvelu heille ratkaisee nyt paremmin, tuota arvoa ei voi syntyä. Mikä on käyttäjien isoin ongelma, entä liiketoimintasi? Miten voisit lyödä nämä kaksi kärpästä yhdellä iskulla?

2. Laura Invenius, ABB:
Ymmärrä osto- tai asiointipolut.

Sähköinen palvelu on onnistunut, jos se löytää ne epäjatkuvuuskohdat jotka tällä hetkellä ovat ostamisessa tai asioinnissa asiakkaille vaikeita. Ratkaise ne digitaalisesti ja palvelun lisäarvon perään ei tarvitse enää kysellä.

3. Anne Louise Grønnebæk Hansen, Designit:
Julkaise aluksi pienin mahdollinen tuote.

Käyttäjille on annettava aikaa tottua peruskonseptiin, ennen kuin ryhdytään lisäämään hienouksia. Ja jos et tiedä, miten käyttäjät käyttävät perusominaisuuksia arjessa ja millaisia ongelmia he kohtaavat, miten tiedät millaisia lisätoiminnallisuuksia kannattaa kehittää? Aloita siis 20 %:lla suunnitelluista toiminnallisuuksista.

4. Harry Brignull, UK:
Varo ettei palvelu toimi vastoin arvojasi.

Jos organisaatiosi pyrkii olemaan reilu ja asiakaslähtöinen ja tuottamaan hyvää mieltä, uutiskirjeen tilausruudun ei ehkä kannata olla oletuksena valittu. Kitke käytettävyystutkimuksella pois juonikkaat polut, jotka manipuloivat tai ohjaavat harhaan. (Lisää “dark patterns” –ilmiöstä.)

5. Christina Rahtgens, Roland Berger:
Käyttöönotto on tärkeämpi kuin itse palvelu.

Priimoinkin koodi menee hukkaan ilman käyttäjien tuomaa arvoa. Tee siis käyttäjien saamisesta projektisi isoin ponnistus.

6. Bjørn Guldager, J. Boye:
Analysoi valta-/kiinnostus-nelikenttäsi.

Ketkä ovat ne, joilla on vähän valtaa ja vähän kiinnostusta palveluasi kohtaan? Entä paljon valtaa ja vähän kiinnostusta? – Älä keskity heihin, mutta pidä informoituina. Paljon valtaa ja paljon kiinnostusta? – Kultatuoli esiin. Vähän valtaa ja paljon kiinnostusta? – Siinä ovat tulenkantajasi.

7. Christina Rahtgens, Roland Berger:
Hanki tulenkantajia houkuttelemaan käyttäjiä.

Käyttäjien saaminen mukaan vaatii kärkijoukkojen esimerkkiä ja näyttöjä tuloksesta, helppoudesta ja hauskuudesta. Hanki edelläkävijöitä palvelun taakse, pidä meteliä saaduista hyödyistä. Houkuttele käyttäjät kilpailemaan keskenään.

 

Miten tietojärjestelmän lisäarvon voisi laskea?

Kun uusia tietojärjestelmiä tehdään, niiden soisi mieluummin kehittävän organisaation prosesseja kuin toistavan niitä entisellään tai jopa huonontavan niitä.Torstaina 5.9. järjestettiin FlowIT-seminaari. Aurinkoisessa Poliisien kesäkodissa oli julkisten tietojärjestelmien äärellä ilahduttavan monipuolinen joukko psykologisen ergonomian, taloustieteen ja käytettävyyden tutkijoita, tietojärjestelmätoimittajia ja julkishallinnon ostajia.

Yksi hankkeen tutkijoista, Työterveyslaitoksen Virpi Kalakoski, havahdutti ajattelemaan radikaaleja. Nythän asiantuntija työskentelee usein tietojärjestelmän palvelijana, muistelee pitikö syöttää # vai ”, jotta saa tiedon runnottua järjestelmään ja pääsee vihdoin tulostettuaan ja toimiston hiljettyä ajattelemaan, mitä syötettyjen tietojen kokonaisuudesta oikeastaan seuraa. Parhaista yrityksistä huolimatta nyt ei toteudu edes tilanne, jossa järjestelmä hoitaisi rutiinit ja vapauttaisi ihmisen ongelmanratkaisuun. Päin vastoin järjestelmien käyttäminen aiheuttaa usein lisää henkistä kuormaa. Kuten Kalakoski väläytti seminaarissa, otollisimmillaan tietojärjestelmät kuitenkin auttaisivat tietotyössä, ajattelemisessa tai ongelmanratkaisussa.

Vau. Yksinkertainen alkuperäinen idea tuntuu nykytodellisuuteen nähden mullistavalta.

Sama ajatus organisaatiokehityksen puolella on, että uusia tietojärjestelmiä tehtäessä surkean monet niistä vain sementoivat vanhat prosessit koodiin tai jopa huonontavat niitä. Tämä ongelma on hyvin inhimillinen. Kuitenkin ohjelmistokehitys parhaimmillaan voisi rikkoa olemassa olevat toimintatavat ja mahdollistaa uusia. Tällaisen diruptiivisen työn ostaminen on käytännössä älyn ostamista, jopa innovaation. Siksi tarvittavan osaamisen tunnistaminenkin on haastavaa, puhumattakaan sen mittaamisesta.

Keskusteluissa mielikuvitus alkoi kuitenkin laukata.

TTL:n laskentamallitutkija Tiina Vihtonen esitteli elinkaarimalleja, joilla lasketaan kustannukset tietojärjestelmän eri vaiheissa – pystytettäessä, käyttöönoton hetkellä, jatkokehityksen aikana. On helppo tunnistaa, miten eri laadun ulottuvuuksilla kuten käyttöliittymän intuitiivisuudella tai järkevästi toteutetulla modulaarisuudella, on vaikutus eri vaiheiden kustannuksiin.Millä sitten on vaikutus tietojärjestelmän synnyttämään liiketoiminta-arvoon? Sillä, että järjestelmästä on heti kehityksen alussa jokin uudentyyppinen ominaisuus oikean toiminnan käytössä? Sillä, että joitakin prosesseja voidaan oikaista tai jättää kokonaan tekemättä? Sillä, että löytyy jokin kokonaan uusi tekemisen tapa jolla syntyy paljon aikaisempaa tyytyväisempiä asiakkaita? Ja millä ihmeellä tämän kaiken voisi laskea?

Jonkinlaisia laskentamalleja tarvittaisiin, jotta oikeansuuntaisia päätöksiä alkaisi syntyä. Optimaalisimmillaan tietojärjestelmät voisivat nimittäin auttaa oivaltamaan liiketoimintaa uudessa valossa, luomaan sille uuden käänteen.